Uusia alkuja

Synnyin toukokuun viides päivä vuonna 1981 Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Synnytyksessäni oli komplikaatioita, joten tulimme äitini kanssa vauhdilla Varkaudesta Kuopioon.

Onneksi kaikki meni lopulta hyvin, vaikka äitini menettikin synnytyksessä paljon hänelle arvokasta verta. Tulin tähän maailmaan toivottuna, mutten kai kovin suunniteltuna.

Elin lapsuuteni Varkaudessa. Jo vajaan kahden vuoden ikäisenä totuin omaan todellisuuteeni. Minulla on ollut siitä lähtien kaksi perhettä, äitini ja isäni perhe.

Asuin lapsuuteni ja nuoruureni äitini kanssa. Isäni luona kävin säännöllisesti, joten side ei katkennut.

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että minulla on kaksi perhettä ja neljä ihanaa sisarusta.

Se antaa voimaa vaikeina aikoina.

Kun oli seitsemän, muutimme Kuopioon. Se onkin koulukaupunkini, peruskoulu ja lukio on käyty siellä, mualiman navassa. Muutimme joitakin kertoja ennen kuin asetuimme Riistavedelle, Kuopiosta 40 kilometriä Joensuuhuun päin. Siellä äitini asuu edelleen.

Ambrusin-Jarkko

Elämä uusiksi, osa 1.

"Se on syöpä." Äitini kertoi minulle tämän syksyllä 1995. Istuin isäni sohvalla puku päällä. Olimme haudanneet ukkimme, isäni isän, samana päivänä. Minulle rakas koirani hävisi samoihin aikoihin. Aika kova paukku murrosiän kynnyksellä olevalle.

Hodgkinin tauti todettiin hyvässä vaiheessa, toisin sanoen se oli nopeasti kasvava ja leviävä. Kaulassa ollut patti leikattiin ja puoli vuotta vedettiin sytostaatteja. Ennuste oli koko ajan hyvä: 95-prosenttisesti talttuu eikä uusiudu. Eikä ole uusiutunut. Siitä on nyt 24 vuotta.

Mitä miehelle tapahtui silloin?

Näin jälkikäteen ajateltuna: heräsin ymmärtämään, että elän, ja tämä elämä on ainutkertainen. Se on näkynyt omassa toiminnassani monella tapaa, sekä hyvässä että pahassa. Mutta elämän rajallisuus tuli kerralla selväksi.

Löysin tuolloin ikuisen intohimoni, musiikin. Ostimme pienellä perinnölläni ensimmäisen kitarani, jota aloin soittaa. Rakastuin myös pyhän kolminaisuuden yhteen palaseen, The Rolling Stonesiin vuoden 1995 keikalla. Ei mennyt kauaa, kun kaksi muuta, Led Zeppelin ja Jimi Hendrix, tulivat mukaan.

Jokainen saa päättää, kuka näistä on isä, kuka poika, kuka pyhä henki. Mutta he ovat olleet minulle aina elämänpelastajia. "It´s good to be here, it´s good to be anywhere", niin kuin Keith Richards jokaisella keikalla sanoo!

Musiikki vei minut myös hienolle polulle: Kuopion Yhteiskoulun musiikkilukioon. Kolme vuotta siellä oli itselleni iso game changer: tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani omieni joukossa. Ikuisia ystäviä, tiukkaa yhteiskunnallista keskustelua, hippirokkia ja kunnon bileitä.

Oo my boy!

Yläasteella perustettu bändimme Paranormaali on ollut myös hengenpelastajani monen monituista kertaa.

Nämä ihmissuhteet kestävät ikuisesti.

Elämä uusiksi, osa 2.

Päätin lähteä Tampereelle. Olin kuullut, että se on kiva paikka ja siellä oli hyvä yliopisto. Olen aina tykännyt historiasta. Sinne siis.

En päässyt heti sisään, mutta lähdin töihin Postikeskukselle lajitteluun. Samaa hommaa olin tehnyt jo abikeväänä Kuopiossa. Kysyin pomolta, että saisko mua suositeltua Tampereelle. Sai sen verran, et luvattiin osa-aikainen pesti. Joten lähdin.

Riistaveen kaverini Tuomas tuli asemalle vastaan. Nukuimme ensimmäisen kuukauden hänen pienessä yksiössään ja "tutustuimme kaupunkiin", ts. teimme töitä ja riekuimme. Sitten sain oman ensimmäisen kämppäni Tampereelta.

Sitten pitikin lähteä armeijaan Pohjois-Karjalaan. Siellä meni vuosi. Tärkeä juttu miehelle, joka olisi saanut vapautuspaperit. Mutta en halunnut olla vapaa-matkustaja.

Pääsin lukemaan historiaa. Olin jo tutustunut sen verran Tampereen rokuihin (ja Kuopion hippeihin), että yliopistoväki tuntui tylsältä. En jaksanut innostua ainejärjestöstä tai ihmisistä, jotka olivat ensimmäistä kertaa kotoa poissa. Olimme vain eri vaiheessa elämäämme. Paitsi kyllä sieltä pari haahuilijaa mukaan elämänpiiriin jäi. Hekin ovat kohta tohtoreita. Ei uskoisi.

Onneksi oli Posti. Siellä lajitteluränneillä ja terminaalissa trukkia ajaessa sain jälleen elinikäisiä ystävyyssuhteita. Siellä olen tutustunut nykyiseen armottomaan lastenlääkäriin ja lääketeollisuuden työläiseen, hillittömään rokkirumpaliin ja intohimoiseen historian opettajaan. Ja lukuisiin muihin. Onneksi opiskeluaikana pitää tehdä töitä!

No, jossain vaiheessa piti taas lähteä.

Menin vuodeksi vaihtoon Prahaan. En ala tässä kirjoittaa siitä tämän enempää, koska se olisi 800-sivuinen romaani. Voit vain kuvitella kaiken edellä mainitun, mutta uudella twistillä. Say no more!

Elämä uusiksi, osa 3.

Vaihtovuoden jälkeen piti tulla takaisin Tampereelle. Elämä oli taas Postia ja opiskelua. Mutta olo oli, että jotain pitäisi keksiä.

Päätin ruveta toimittajaksi.

Sivuaineopiskelu oli kivaa. Historia tuki journalismiopintojani. Tapasin intohimoisia, yhteiskunnallisia ihmisiä. Jossain vaiheessa piti alkaa katsoa harjoittelua. Pääsin Warkauden Lehteen.

Eli takaisin sinne, missä olin elämäni seitsemän ensimmäistä vuotta elänyt.

Rakastuin journalismiin hyvin nopeasti: saa selvittää asioita ja joskus jopa jutuilla on vaikutusta. Olin yhden kesän jälkeen myyty. Seuraavana vuonna jatkoin Keski-Hämeessä, sitten Savon Sanomissa. Siinä välissä olin päässyt jo toimittajaksi Uuteen Suomeen ja Iisalmen Sanomiin.

Iisalmen Sanomien keikka oli yksi game changer: olin menossa graduni aineistomatkalle, kun päätoimittaja Mai Koivula kysyi, että tulisinko toimittajaksi kevääksi. Olin kuulemma pärjännyt Warkauden Lehdessä hyvin.

No, menin. Sen jälkeen menin Savon Sanomiin. Jäin sinne kesän yli. Kunnes vuodenvaihteen jälkeen Maikki näki minut konsernijuhlissa ja ehdotti pomohommien kokeilua Iisalmessa. Mietin ja emmin hetken, kunnes tein päätöksen: lähden kokeilemaan.

Iisalmessa menikin sitten kuusi vuotta.

Elämä uusiksi, osa 4.

Minut valittiin Iisalmen Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi alkuvuonna 2013. Olin ollut päätoimittajatason tehtävissä jo vuoden syksystä 2011 lähtien.

Teimme monia hienoja juttuja ja uudistuksia. Porukkamme hitsautui vuosi vuodelta paremmin ja paremmin yhteen.

Sitten alkoi tulla levottomuus: "Olen ollut täällä viisi vuotta. Mitäs nyt?"

Päätin lähteä Satakuntaan. Savolaiselle aikamoinen paukku!

Eiku Halavatun Papat muuttokaveriksi ja menoksi. Töitä sain Alma Mediasta, Pohjois-Satakunnan paikallislehtien päätoimittajana.

Satakunnasta tiesin yhtä vähän kun aikoinaan Tampereelle tai Iisalmeen muuttaessani.

Eli en yhtään mitään.

Elämä uusiksi, osa 5.

En tiennyt Satakunnasta mitään, mutta tutustuin pian Alman menoon ja tutustuin ihmiseen, jonka kanssa toteutimme unelmamme.

Alma Media oli itselleni hyvä oppikoulu siihen, mitä moderni journalismi on. Data, analytiikka ja digitekeminen olivat huippua. I loved it.

18.10.2017 on kuitenkin se päivämäärä, kun elämäni muuttui peruuttamattomasti. Silloin poikani Lenni syntyi tähän maailmaan.

Olin ensimmäistä kertaa aidosti vastuussa myös jostain toisesta kuin itsestäni. Se sai liikkeelle monia sellaisia asioita, joita en oikein vieläkään täysin ymmärrä. Ainakin sisälläni jo hivenen hiipunut tulivuori aktivoitui. Elän, siis olen!

Siitä on nyt kaksi vuotta. Kun kirjoitan tätä, poikani nukkuu ja tuhisee yläkerrassa. Rakasta nallea kädessään pitävä ihminen on niin vahva osa minua, etten osaa edes sanoiksi pukea.

Tunnen suurta nöyryyttä ja vastuuta tämän ihmeen edessä. Siksi olen tässä tilanteessa, yrittäjän polulla, luomassa omaa polkuani.

Koska minun pitää olla paras versio itsestäni kaikin mahdollisin tavoin.

Sen olen velkaa pojalleni.

Arvoni

Hyvinvoinnin tuottaminen

Viestinnän ja journalismin pitää tuottaa sellaisia merkityksiä, jotka tuottavat ihmisille hyvinvointia joko tiedon lisääntymisen, hyödyn tai viihtymisen muodossa. Käytän omaa osaamistani muiden hyvinvoinnin edistämiseksi.

Vastuullisuus

Tunnen oman vastuuni viestijänä ja yrittäjänä. Olen välittömästi vastuussa omasta hyvinvoinnistani ja välillisesti läheisteni hyvinvoinnista. Tukeudun kaikessa viestinnässäni totuudellisuuteen.

Tunne

Ihmiset tekevät kaikki elämänsä suuret ratkaisut lopulta tunteella. Paras viesti on sellainen, joka jättää ihmiseen tunnejäljen. Inhimillisten tunteiden ymmärtäminen ja niiden huomioiminen yritystoiminnassa parantaa hyvinvointia ja tuloksellisuutta.

Rohkeus

Kyseenalaistan totutut mallit ja etsin yhdessä kumppaneideni kanssa uusia viestinnän ja kerronnan tapoja. Opettelen rakastamaan epäonnistumista. Elämä on jatkuvaa muutosta.

Jatkuva parantaminen

"Lite bättre, varje dag." Luon itselleni selkeitä tavoitteita ja nostan rimaa pikku hiljaa. Opiskelen ja kehitän itseäni. Ihminen ei ole koskaan valmis.

(Totaali)Avoimuus

Kerron arvoistani ja tavoitteistani avoimesti ja rehellisesti. En yritä saada pikavoittoja panttaamalla tietoja.

Työhistoriani

Yrittäjyys

Olen aloittanut yrittäjänä tämän vuoden huhtikuussa. Asiakkaitani ovat tällä hetkellä muun muassa Pirkanmaan Lehtitalo ja Satakuntaliitto, jonka viestintää teemme yhdessä Glad Media -yhteisömme kanssa.

Näiden lisäksi teen tiivistä koulutusyhteistyötä CxO Professionalin kanssa, jonka toimitusjohtaja Toni Hinkka on mentorini ja sielunkumppanini paremman johtamisen ristiretkellämme.

Alma Regions ja Alma Consumer 2016-2019:

Kankaanpään Seudun, Merikarvia-lehden ja Luoteisväylän päätoimittaja. Vuodet 2017 ja 2018 Alman paikallismediaryhmän päätoimittaja.

Mediatalo Keskisuomalainen:

Iisalmen Sanomien tulosvastuullinen päätoimittaja 2013-2016. Iisalmen Sanomien varapäätoimittaja 2011-2013. Iisalmen Sanomien uutispäällikkö 2011. Iisalmen Sanomien toimittaja ja toimitussihteeri 2010.

Savon Sanomien toimittaja 2009-2010.

Uuden Suomen verkkotoimittaja 2008-2010.